Syysmarkkinat tänään

Tänään ne sitten alkaa, syysmarkkinat. Mietin kovasti, miten selviän kahdesta tunnista toriteltalla, kun toi jalka on noinkin kipeä kuin se nyt on. Saas nähdä, miten tänään käy, onko hyvä päivä olla markkinoilla. Luulisin, että on. Minä kuuntelen nyt Radio Novaa, nyt nautin tästä päivästä ja hetkestä. Markkinoita odottaen ja hyvää mieltä toivoen, koko viikonlopuksi!

Onpa jäässä, taas sama juttu!

No, kyllä, jo valmiiksi, kun ajattelee, että ei hitsi, pitää olla kaks tuntia torstaina syysmarkkinoilla, miten kylmä siel sitten onkaan! Saan kietoa jättikaulaliinani moneen kertaan kaulan ympäri, ainakin kolmeen kertaan menee. Ja tänään ois runotunti! Taas sama juttu aamutuimaan kaupungille tullessa, nimittäin tää, että Vladi häätää Veskun tauolle puolta tuntia aikaisemmin. Kyllä tätä tässä on useampaan otteeseen ihmetellyt, kun jo kolmantena peräkkäisenä mun kulkemanani päivänä tää on tapahtunut. Panun kanssa oli puhetta, että Vladille tulee ihan tosi pitkiä päiviä! Mutta kun tykkää työstä, voi  ihan vapaasti tulla vaikka puoli tuntia aikaisemmin!

Maanantaiaamu, uusi viikko alkaa

Ja loppuviikosta syysmarkkinat. Ja armoton kiire torstaina siinä kohdin, kun olen seurakunnan teltalla. Kovasti yritän siinä kohdassa nauttia, mutta mahdanko ehtiä, se onkin sitten toinen juttu. Monena vuonna syysmarkkinoilla mukana olleena tiedän, että jokin kohta on todella kiireinen, toinen kohta rauhallisempi. Minä vaan teen oman osani, muut tekevät osansa, kaikki me olemme tärkeitä markkinoiden onnistumisen suhteen, jokainen meistä vapaaehtoisista, mutta myös palkatut työntekijät ovat tärkeitä. Toivottavasti kaikki loksahtaisi kohdilleen markkinoiden aikana!

Uusi rannekoru kädessä ja paljon iloa pyhäaamussa

Annoin laittaa kaksi peruspalaa lisää, kun oli niin tiukka, etten tahtonut saada sitä käteeni. Sai hyvän fiiliksen heti sunnuntaiaamuna, miksi sitä sellaista unohtaisi. Tuntuu, että mikään liike ei tepsi kramppaavaan jalkaan, se vaan on kipeä. Ja joka kerta, kun mä ajattelenkin jotain hyvää, tulee mieli niin hyväksi. Ja nyt korun palojen keräämiseen Jounin neuvon mukaan, siitä tulee varmasti huippuhieno!

Hieno synttärilahja tädiltä

En kyllä muista, koska oisin saanu niin hienon synttärilahjan kuin tädiltäni Riitalta! Siinä oli yksi pala, muut olivat ihan peruspaloja. Ihanaa ja mahtavaa nähdä Kaisaa, hän oli meillä kylässä. Kuinka hienoa onkaan olla mukana, tässä ja nyt. Ja nyt mäkin voin ostaa tädilleni näitä paloja, mukavaa! Tänään on elämä mahtavaa, kun on lauantai! Kirpputorillekin on pakko päästä nyt, kun en viime viikolla nähnyt, Facebookissakin tuli oltua yhteyksissä!

Vähän niinku synttärin kunniaksi

Joo, tuli tossa Sleeping Sunia toivottua, yks mun Nightwish-lemppareistani. Kädet väsyivät aika tavalla onnitteluista kiittäessä, mietin kovinkin, jaksaisinko tehdä koneella jotakin. Mutta tässä nyt olen ja kirjoitan tätä blogijuttua, ihan mahtavaahan se on! Ja mahtavaa on olla 35-vuotias, ei oikein tiedä, miten sitä olisi! Ja onnesta ymmyrskäisinä on oltu koko keskiviikkopäivä, kun juuri edellisenä päivänä seinänaapurillemme oli syntynyt tyttövauva. Aika mahtava juttu sekin!

Olen tässä nyt

Olen tässä nyt ja ulkona tuulee aika tavalla. Sade ei haittaa yhtään, mutta tuuli tekee sateestakin paljon rankemman. Kukka-amppeli ja tuulikello heiluvat, minä olen tässä ja ajattelen elämäni hienointa päivää, joka osui juuri lähetysleiripäivään. Eikä siinäkään haitannut, vaikka vettä satoi, oli vaan mukavaa olla ihmisten kanssa. Kuinka mukava voikaan olla yksi viikonloppu, mahtava suorastaan!

Iloista fiilistä viikonlopun jälkeen!

Niin mahtavaa, niin hienoa on nyt aloittaa uutta viikkoa, miten se voikin tuntua näin hienolta?  Kaikki mahtavuudet ovat osuneet tähän yhteen ainoaan osaan viime viikkoa, leiripäivä, kirkkoalbumeihin niin Facebookissa kuin kuvablogissakin tuli lisäiltyä kuvia, oikein mahtavaa oli! Valokuvausharrastus on niin mukava, oikein nauttii siitä, kun kamera käy ja seuraa mukana!

Onnellinen leiripäivä

Kiivetessäni ohjaamorappusia ylös Aria tervehtimään, olin väsynyt, mutta kovin onnellinen. Lossimiehen tarkka katse havainnoi minua, näki saman, minkä itsekin näin. Harmitti kovasti, kun en voinut jakaa tätä mahtavuutta Grönholmin Jounin kanssa, senkin olisin tehnyt, jos se vain suinkin olisi mahdollista ollut. Siemailen Laitilan Colaa, kuinka hyvää se on. Ari oli linja-auton tulosta arvannut, että olin ollut lähetysleiripäivää viettämässä, kuitenkin halusin kertoa myös omin sanoin, millaista oli ollut. Niin mahtavaahan se oli, mukavaa!

Miksi ei aina voisi olla perjantai?

Se olisi kyllä aika tylsää, jos koko ajan olisi yksi ja sama viikonpäivä. Toisaalta kyllä nää perjantait ovat ihan mukavia, kun seuraavana päivänä pääsee kirppikselle, tosin tällä viikolla se ei ihan onnistu, kun olen kymmenen tuntia lähetysleiripäivää viettämässä. Ei haittaa, onneksi ensi viikolla on ja syysmarkkinatkin pukkaavat kovasti päälle. Siis ihan mukava mennä näin, ystävien keskellä leirille ja syysmarkkinoille!

Ilolle jäävi

Siltä musta nyt viikolla tuntuu, että olen ilolle jäävi. Kurkkaan ikkunasta ulos, näen ruskan. Aamulla ehkä näen taas Vapun ja Huiskun, kaksi iloista parsonrussellinterrierinarttua. En tiedä mitään sen parempaa! Kuinka iloista fiilistä voikaan olla, kun koirat ovat mukana kaikessa, hännät heiluen ja iloisesti! Lenkillä Huisku ei paljon hanttiin laittanut, ei edes siinä kohtaa, kun vettä satoi! Maailman parhaat koirat ja ilolle jäävi lenkittäjä, voiko olla enää parempaa!

Iloista fiilistä

Tänään on sitäkin löytynyt ihan kiitettävästi sateesta huolimatta. Kovasti jo odottelen viikonloppua ja erityisesti lauantaita, kun ollaan menossa Kesä-Angelaan lähetysleiripäivää viettämään. Tänään jo kerroin Vladille leiripäivän tulosta, sen verran, että nyt muutaman sanan ehti vaihtaa. Tänään olen nauttinut koirien kanssa olosta, elosta iloisten parsonrussellinterrierinarttujen Huiskun ja Vapun kanssa. Miten ikinä päivä meneekin, varmaksi tietää vain sen, että kelistä huolimatta päivä on hyvä!

Kuva aivan ihanista pehmokissoistani

Pehmokissani

Tässä on kolme ihanaa ruotsalaisen Bukowskin pehmokissaa, pienin on valkoinen Guccio, musta Bambo on keskikokoinen ja raidallinen Anicat on kaikkein suurin. Aivan ihania pehmokissoja, voiko mikään olla parempaa kuin nukkua näiden pehmohurmurien kanssa?

My smile still stays on

Uusi viikko alkamassa ja aika mahtavana näyttäisi alkavan. Uskomatonta, miten pienet asiat voivat niin piristää, huomasin sen taas tänään, olen huomannut sen aikaisemminkin. Hauskinta on ollut, että olen voinut nauttia syksystä. Maassa tuntui syksyn haju, haistelin sitä oikein sydämeni pohjasta. Lauantaiaamuna paikkurille kiivetessäni otin kuvan ruskan väreissä hehkuneesta vaahterasta, siitäkin huomaa syksyn tulleen! Elämä on syksylläkin... Mahtavaa!

Iloista lauantaita

Oli mukavaa mennä kirpputorille, tavata Jouni ja Vappu, uusia ystäviä sain myös. Saarilahden pariskunta oli tullut Rengosta asti asuntovaunulleen, heillä on vaunupaikka Salakalliolla. Kuinka onnellinen fiilis onkaan tässä kohtaa, miten mahtavaa olikaan kuvata ruskakuvia. Kotipysäkkini kohdalla on tosi upea ruskavaahtera, paikkuria odottaessani sain kuvan nappastua. Iloista fiilistä, miten mahtavaa voikaan olla!

Viimeinen kurssi alkaa

On niin mahtavaa aloittaa tätä viimeistä kurssia, tuntuu, että aina vaan elämä tulee hienommaksi ja mahtavammaksi. Vielä sen kaiken muistaa, miltä on viime vuonna tuntunut, ihan samalta tuntuu nyt. Harmittaa vain se, että kun viron kurssi alkaa niin aikaisin, en ehdi olla koirien kanssa. Mutta äiti on tyytyväinen, että menen aamupäivälenkin, hän menee iltapäivälenkin. No, siinä kohdassa ehdin olla heidän kanssaan, se on mukavaa!

Upeaa, mahtavaa, iloista!

Ranskan tunnilla oli tosi mahtavaa! Oli mukava nähdä ystäviä, joita ei ollut kesän aikana nähnyt. Vladin kanssa pieni matka tunnille mennessä ja Jasharin kanssa koko matka kotiin tullessa. Vitsi, miten hienoa on ollu aloittaa tätä kansalaisopistorumbaa, ei osaa muuta sanoa. Annikan kanssa sain jaettua ilon, jota olen tuntenut tässä kohtaa, ihan mieletöntä! Äiti sai kaalit keitettyä, oli siinä aika kova homma! Mahtavaa!

Ensimmäinen koko viikko paikkurissa kulkien

Alkoi sillä tavalla, että Vladi kuskasi molemmat reissut. Ensin puolenpäivän aikaan, kun lähdin kotoa, sit viel varttia vaille kaksi, kun tulin kotiin. Saara oli kans liikenteessä, en tiedä, minne hän oli menossa, kun en sitä kyytiin tullessani sen paremmin kysynyt. Eikä Vladikaan kysynyt minulta, yleensähän hän kysyy aina, jos olen jonnekin menossa. Tästä se lähtee, ensimmäinen koko viikko paikkurissa kulkien!

Iloinen pihapäivä

Talolaisten kanssa viihdyttiin ulkona iltapäivästä kolmesta asti, oli niin mahtavaa pelata mölkkyä ja kokeilla krokettia. Mölkkyä pelatessa mieleeni tuli kaksi lähetysleirikertaa syksyiltä 2007 ja 2008, Naarilassa ja Kesä-Angelassa pelattiin. Ja nyt, kun pihatapahtuman aikana pelattiin, heti ne muistot tulivat mieleen. Pelimestarina oli David, Mean ja Raunon ystävä. Ihan mielettömän mahtava fiilis jäi, yhden loppupäivän vaateliaisuudesta huolimatta. Mukavaa, mahtavaa, iloista, oli tää päivä, yhdessä muiden Kallinrinteen asukkaiden kanssa!

Kirpputori ja pihajuhla

Tänään olin kirpputorilla, sain mahdollisuuden laulaa. Olin selannut kaksi messulaulukirjaa läpi, uudemmasta löytyi laulu tälle kerralle. Mieleeni muistui yksi Naarilan kerta, jona ihmiset kuuntelivat tosi keskittyneesti laulamistani, samanlaista oli selvästi huomattavissa myös nyt. On se jännä juttu, että kun vieraskirja on liikenteessä, minä ja Jouni laitamme nimemme ensimmäisinä. Nyt on käynyt näin jo kahtena peräkkäisenä kertana. Tänään mua ilahduttaa se, että Kallinrinteen taloyhtiön asukkailla on pihajuhla, sitä ei ole ollut vielä. Tää on niin mahtavaa, on! Ai niin, olin tänään ensimmäistä kertaa linja-autossa!

Iloisiakin juttuja mahtuu mukaan!

On pihatapahtumaa ja jos vaikka mitä iloista mukana! Kuinka sitä voisi olla muuta kuin iloinen, en minä vaan tiedä! Onneksi siinä on hyvä fiilis, kun talolaisia näkee, siitähän sitä sitten nauttii ja on tyytyväinen. Miten mahtavaa onkaan osallistua taloyhtiön pihatapahtumaan, toivottavasti keli olisi hyvä, meillä ihmisillä mukava fiilis, näin!

Iloa surun keskellä

Iloa löytyy surun keskellekin, ei edes aina huomaa, kuinka paljon sitä löytyy. Mea oli käynyt laittamassa kutsun pihatapahtumaan, sellainen on nyt sitten sunnuntai-iltapäivänä tulossa. On se ihan mukavaa, lauantaikin tuottaa minulle iloa, kun pääsen Halikon kirpputorille. On se ihan mukavaa, kun on jo kaksi kertaa kirppiksellä ollut, olen luvannut laulaa hartaushetkessä. Ja kun mä sen teen, huomaan, kuinka paljon sitä iloa tulee ihan pienistä jutuista!

Aamutuimaisia ajatuksia

Aamukuudesta asti olen hereillä ollut, sanomalehdenkin olen ehtinyt jo hakea. Kovasti pähkäilen tässä sitä, saanko oltua muutaman päivän ilman sokerimunkkia. Vladi on sitä toivonut, kun taas kerran näki minun puhdistavan munkista varissutta sokeria. Toivoisin, että saisin, katsotaan kuinka siinä jutussa käy. Iloinen aamu, tänäänkin, kun syyskuu alkaa. Kuinka onnellinen sitä onkaan, kun syksy on. Nyt on minun syntymäpäiväkuukauteni, ihan mukavaa!