Toki mä olen jo kiittänyt heitä moneen otteeseen paikan päällä, mutta musatoiveetkin olivat pakollisia. Kissa vieköön, millainen matka oli, tosi mukava ja iloinen, hiukan haikeakin. Mutta miten Harrin sanat menivätkään? Ne menivät näin: Koskaan ei tiedä, vaikka matkustaisimme yhdessä! Toivottavasti sitten Isabellalla, koska sillä olen suurimman osan laivareissuistani tehnyt. Ja fiilis on mahtava, aina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti