Mukavaa, mahtavaa, haikeaa!

Kaikkea tätä mahtuu tähän puolikkaaseen viikkoon, Naarilaan mennään kesän viimeisen kerran, mutta se mahtavuus on, kun unkarilaisen ystäväseurakunnan ihmiset ovat tässä viimeisellä kerralla mukana. Ihan tosi hienoa, kun näin on, varmasti on samoja ihmisiä kuin neljä kesää sitten, silloinhan unkarilaiset olivat viimeksi Salossa. Muistan vieläkin sen ilon, mitä tunsin siinä kohdassa, se vaan oli niin mukavaa! Ja nyt, toivottavasti Jouni jaksaisi viel huomenna lähteä kanssamme, olisi tosi kivaa!